sen päivän kun sydämesi särkyi.

Pirstoutui palasiksi,

pieniksi sirpaleiksi.

Kuinka tunsit että tukehdut tuskaasi,

se painoi rintaasi niin että oli vaikea hengittää.

Ja uskoit,

ettet ikinä,

koskaan,

enää rakasta siten,

etkä koskaan tule pääsemään tuskasta yli.

Mutta pääset yli,

vaikkakaan samalla tavalla et enää koskaan rakastakaan.

Eikä tarvitsekaan,

koska rakkaus on ainutlaatuista,

ainutkertaista.

Ja niin vuosien jälkeen,

tästäkin tuskasta opit jotakin uutta itsestäsi.

ilmeesi katsoessasi meitä.

Silmäsi, suusi hymyileväiset,

aina niin nauravaiset.

Iloisen hullunkurisuutesi,

josta onnekseni osani sain.

Minä muistan, kuinka käteni kasvoillesi painoit,

muistan tuoksusi, halauksesi, rakkautesi.

Kyynel ei koskaan kuivu, ei ikävä sameudu,

mutta ei rakkautesi ja lämpösi koskaan hukkaan mennyt.

Ne kantavat edelleen."

Sano ääneen kauniit ajatuksesi, nielaise katkerat kritiikkisi.

Tule lähelle, kosketa, rutista, juuri silloin kun kaukaiselta tunnun.

Katso silmiin syvälle kunnolla, näe niistä heijastuva kaipuu.

Laske aitasi alas ja olen sinun."

ole sinä joku toinen.

Anna tilaa elää,

niin voimme yhdessä hengittää.

Kasva kanssani aikuisuuteen,

tule mukaani matkalleni.

Tehdään siitä yhteinen,

maailmamme unelmientäyteinen.

Kaikki ne täyttymään tule ei,

mutta yhdessä sinne tiemme vei.

Siten tiedän, että selviämme,

kantaa meitä yhteinen taipaleemme."

voisi ymmärtää rakkautta,

jota ajatellessa pakahtuu, silmät täyttyvät kyynelistä?

Sydän tuntee tuskaa, koska toivoo niin kovasti,

elämän kohtelevan hellästi."

höyhenenkevyt tuulahdus hiuksissa silkkisissä,

vain hento sipaisu unen keskellä,

täynnä maailman väkevintä ja voimakkainta rakkautta."

syleillä, niin että tuntuu,

että täyttyy joka solu,

rakkaudesta palvovasta.

Tuntea huulien alla,

kuinka pehmeä poski painuu suukosta,

nuuhkaista samalla,

nauttia,

koska saa haistaa,

maailman kauneinta tuoksua.

Tuoksua oman lapsen, kultahapsen."