Sinun sielusi tulee ikuisesti muistamaan

sen päivän kun sydämesi särkyi.

Pirstoutui palasiksi,

pieniksi sirpaleiksi.

Kuinka tunsit että tukehdut tuskaasi,

se painoi rintaasi niin että oli vaikea hengittää.

Ja uskoit,

ettet ikinä,

koskaan,

enää rakasta siten,

etkä koskaan tule pääsemään tuskasta yli.

Mutta pääset yli,

vaikkakaan samalla tavalla et enää koskaan rakastakaan.

Eikä tarvitsekaan,

koska rakkaus on ainutlaatuista,

ainutkertaista.

Ja niin vuosien jälkeen,

tästäkin tuskasta opit jotakin uutta itsestäsi.